rangaistavuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

rangaistavuus (40)

  1. se, että on rangaistava

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈrɑŋːɑi̯sˌt̪ɑʋuːs/
  • tavutus: ran‧gais‧ta‧vuus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rangaistavuus rangaistavuudet
genetiivi rangaistavuuden rangaistavuuksien
partitiivi rangaistavuutta rangaistavuuksia
akkusatiivi rangaistavuus;
rangaistavuuden
rangaistavuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi rangaistavuudessa rangaistavuuksissa
elatiivi rangaistavuudesta rangaistavuuksista
illatiivi rangaistavuuteen rangaistavuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi rangaistavuudella rangaistavuuksilla
ablatiivi rangaistavuudelta rangaistavuuksilta
allatiivi rangaistavuudelle rangaistavuuksille
muut sijamuodot
essiivi rangaistavuutena rangaistavuuksina
translatiivi rangaistavuudeksi rangaistavuuksiksi
abessiivi rangaistavuudetta rangaistavuuksitta
instruktiivi rangaistavuuksin
komitatiivi rangaistavuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo rangaistavuude-
vahva vartalo rangaistavuute-
konsonantti-
vartalo
rangaistavuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan rangaistava vartalosta rangaistav- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]