rakuuna

Katso artikkeli Rakuuna (kasvi) Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

rakuuna (13)

monivuotinen yrttikasvi, Artemisia dracunculus, jota käytetään kuivattuna mausteena

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	rakuuna	rakuunat
genetiivi	rakuunan	rakuunoiden rakuunoitten rakuunojen (rakuunain)
partitiivi	rakuunaa	rakuunoita rakuunoja
akkusatiivi	rakuuna; rakuunan	rakuunat
sisäpaikallissijat
inessiivi	rakuunassa	rakuunoissa
elatiivi	rakuunasta	rakuunoista
illatiivi	rakuunaan	rakuunoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	rakuunalla	rakuunoilla
ablatiivi	rakuunalta	rakuunoilta
allatiivi	rakuunalle	rakuunoille
muut sijamuodot
essiivi	rakuunana	rakuunoina
translatiivi	rakuunaksi	rakuunoiksi
abessiivi	rakuunatta	rakuunoitta
instruktiivi	–	rakuunoin
komitatiivi	–	rakuunoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	rakuuna-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

1. kasvi ja mauste

rakuuna (13)

ruotsin sanasta dragon < ranskan sanasta dragon^[1] < latinan sanasta dracō ’lohikäärme’, muinaiskreikan sanasta δράκων (drákōn)^[2]

1. sotilas

↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 377. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.
↑ Klaus Karttunen: Orientin etymologinen sanakirja. Helsinki: Gaudeamus, 2013. ISBN 978-952-495-306-1.