rakastelu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]rakastelu (2)
- eroottinen yhdessäolo, joka saattaa johtaa yhdyntään
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈrɑkɑsˌt̪elu/
- tavutus: ra‧kas‧te‧lu
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rakastelu | rakastelut |
| genetiivi | rakastelun | rakastelujen rakasteluiden rakasteluitten |
| partitiivi | rakastelua | rakasteluita rakasteluja |
| akkusatiivi | rakastelu; rakastelun |
rakastelut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rakastelussa | rakasteluissa |
| elatiivi | rakastelusta | rakasteluista |
| illatiivi | rakasteluun | rakasteluihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rakastelulla | rakasteluilla |
| ablatiivi | rakastelulta | rakasteluilta |
| allatiivi | rakastelulle | rakasteluille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rakasteluna | rakasteluina |
| translatiivi | rakasteluksi | rakasteluiksi |
| abessiivi | rakastelutta | rakasteluitta |
| instruktiivi | – | rakasteluin |
| komitatiivi | – | rakasteluine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | rakastelu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]- verbi rakastella (vokaalivartalo rakastele- ) + johdin -u
Käännökset
[muokkaa]1. eroottinen yhdessäolo, joka saattaa johtaa yhdyntään
|
|