Siirry sisältöön

raivio

Wikisanakirjasta
Katso myös: Raivio
Wikipedia
Katso artikkeli Raivio Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

raivio (3)

  1. (biologia) kaadettu (raivattu) metsä tai risukko, jota ei vielä ole otettu uuteen käyttöön, kuten peltoviljelyyn tai uusien puiden kasvatukseen.

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈrɑi̯ʋio/
  • tavutus: rai‧vi‧o

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi raivio raiviot
genetiivi raivion raivioiden
raivioitten
partitiivi raiviota raivioita
akkusatiivi raivio;
raivion
raiviot
sisäpaikallissijat
inessiivi raiviossa raivioissa
elatiivi raiviosta raivioista
illatiivi raivioon raivioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi raiviolla raivioilla
ablatiivi raiviolta raivioilta
allatiivi raiviolle raivioille
muut sijamuodot
essiivi raiviona raivioina
translatiivi raivioksi raivioiksi
abessiivi raiviotta raivioitta
instruktiivi raivioin
komitatiivi raivioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo raivio-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat

[muokkaa]