raivio
Ulkoasu
Katso myös: Raivio |
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]raivio (3)
- (biologia) kaadettu (raivattu) metsä tai risukko, jota ei vielä ole otettu uuteen käyttöön, kuten peltoviljelyyn tai uusien puiden kasvatukseen.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈrɑi̯ʋio/
- tavutus: rai‧vi‧o
Taivutus
[muokkaa]Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | raivio | raiviot |
genetiivi | raivion | raivioiden raivioitten |
partitiivi | raiviota | raivioita |
akkusatiivi | raivio; raivion |
raiviot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | raiviossa | raivioissa |
elatiivi | raiviosta | raivioista |
illatiivi | raivioon | raivioihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | raiviolla | raivioilla |
ablatiivi | raiviolta | raivioilta |
allatiivi | raiviolle | raivioille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | raiviona | raivioina |
translatiivi | raivioksi | raivioiksi |
abessiivi | raiviotta | raivioitta |
instruktiivi | – | raivioin |
komitatiivi | – | raivioine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | raivio- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |