raaputtaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
raaputtaminen (38)
- teonnimi verbistä raaputtaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | raaputtaminen | raaputtamiset |
| genetiivi | raaputtamisen | raaputtamisten raaputtamisien |
| partitiivi | raaputtamista | raaputtamisia |
| akkusatiivi | raaputtaminen; raaputtamisen |
raaputtamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | raaputtamisessa | raaputtamisissa |
| elatiivi | raaputtamisesta | raaputtamisista |
| illatiivi | raaputtamiseen | raaputtamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | raaputtamisella | raaputtamisilla |
| ablatiivi | raaputtamiselta | raaputtamisilta |
| allatiivi | raaputtamiselle | raaputtamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | raaputtamisena (raaputtamisna) |
raaputtamisina |
| translatiivi | raaputtamiseksi | raaputtamisiksi |
| abessiivi | raaputtamisetta | raaputtamisitta |
| instruktiivi | – | raaputtamisin |
| komitatiivi | – | raaputtamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | raaputtamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
raaputtamis- | |