raakki

Wikisanakirjasta
Katso myös: rääkki

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

raakki (5-A)

  1. (puhekieltä) käyttötarkoitukseensa kelpaamaton, hylätty ihminen tai esine

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈrɑːkːi/
  • tavutus: raak‧ki

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi raakki raakit
genetiivi raakin raakkien
(raakkein)
partitiivi raakkia raakkeja
akkusatiivi raakki;
raakin
raakit
sisäpaikallissijat
inessiivi raakissa raakeissa
elatiivi raakista raakeista
illatiivi raakkiin raakkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi raakilla raakeilla
ablatiivi raakilta raakeilta
allatiivi raakille raakeille
muut sijamuodot
essiivi raakkina raakkeina
translatiivi raakiksi raakeiksi
abessiivi raakitta raakeitta
instruktiivi raakein
komitatiivi raakkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo raaki-
vahva vartalo raakki-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

Mahdollisesti ruotsin sanasta krake. Myös muinaisislannista löytyy sana kraki, joka tarkoittaa "raukkaa, raakkia".

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

kehäraakki

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • raakki Kielitoimiston sanakirjassa