rämpivä
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
rämpivä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä rämpiä
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rämpivä | rämpivät |
| genetiivi | rämpivän | rämpivien (rämpiväin) |
| partitiivi | rämpivää | rämpiviä |
| akkusatiivi | rämpivä; rämpivän | rämpivät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rämpivässä | rämpivissä |
| elatiivi | rämpivästä | rämpivistä |
| illatiivi | rämpivään | rämpiviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rämpivällä | rämpivillä |
| ablatiivi | rämpivältä | rämpiviltä |
| allatiivi | rämpivälle | rämpiville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rämpivänä | rämpivinä |
| translatiivi | rämpiväksi | rämpiviksi |
| abessiivi | rämpivättä | rämpivittä |
| instruktiivi | – | rämpivin |
| komitatiivi | – | rämpivine |