rämpiminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
rämpiminen (38)
- teonnimi verbistä rämpiä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rämpiminen | rämpimiset |
| genetiivi | rämpimisen | rämpimisten rämpimisien |
| partitiivi | rämpimistä | rämpimisiä |
| akkusatiivi | rämpiminen; rämpimisen |
rämpimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rämpimisessä | rämpimisissä |
| elatiivi | rämpimisestä | rämpimisistä |
| illatiivi | rämpimiseen | rämpimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rämpimisellä | rämpimisillä |
| ablatiivi | rämpimiseltä | rämpimisiltä |
| allatiivi | rämpimiselle | rämpimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rämpimisenä (rämpimisnä) |
rämpimisinä |
| translatiivi | rämpimiseksi | rämpimisiksi |
| abessiivi | rämpimisettä | rämpimisittä |
| instruktiivi | – | rämpimisin |
| komitatiivi | – | rämpimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | rämpimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
rämpimis- | |