räjähteleminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]räjähteleminen (38)
- teonnimi verbistä räjähdellä
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | räjähteleminen | räjähtelemiset |
| genetiivi | räjähtelemisen | räjähtelemisten räjähtelemisien |
| partitiivi | räjähtelemistä | räjähtelemisiä |
| akkusatiivi | räjähteleminen; räjähtelemisen |
räjähtelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | räjähtelemisessä | räjähtelemisissä |
| elatiivi | räjähtelemisestä | räjähtelemisistä |
| illatiivi | räjähtelemiseen | räjähtelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | räjähtelemisellä | räjähtelemisillä |
| ablatiivi | räjähtelemiseltä | räjähtelemisiltä |
| allatiivi | räjähtelemiselle | räjähtelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | räjähtelemisenä (räjähtelemisnä) |
räjähtelemisinä |
| translatiivi | räjähtelemiseksi | räjähtelemisiksi |
| abessiivi | räjähtelemisettä | räjähtelemisittä |
| instruktiivi | – | räjähtelemisin |
| komitatiivi | – | räjähtelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | räjähtelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
räjähtelemis- | |
Etymologia
[muokkaa]- verbi räjähdellä + johdin -minen