räjähdys
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
räjähdys (39) (monikko räjähdykset)
- (kemia) pienessä tilassa tapahtuva nopea palaminen, josta vapautuu energiaa ja paineen nousu, joka aiheuttaa mahdollisesti paineaallon ja tuhoa
- jokin muulla tavalla tapahtuva voimakas lämmön, valon tai kaasujen vapautuminen
- (kuvaannollisesti) nopea laajeneminen tai jonkin määrän nousu
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈræjæhdys/
- tavutus: rä‧jäh‧dys
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | räjähdys | räjähdykset |
genetiivi | räjähdyksen | räjähdysten räjähdyksien |
partitiivi | räjähdystä | räjähdyksiä |
akkusatiivi | räjähdys; räjähdyksen |
räjähdykset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | räjähdyksessä | räjähdyksissä |
elatiivi | räjähdyksestä | räjähdyksistä |
illatiivi | räjähdykseen | räjähdyksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | räjähdyksellä | räjähdyksillä |
ablatiivi | räjähdykseltä | räjähdyksiltä |
allatiivi | räjähdykselle | räjähdyksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | räjähdyksenä | räjähdyksinä |
translatiivi | räjähdykseksi | räjähdyksiksi |
abessiivi | räjähdyksettä | räjähdyksittä |
instruktiivi | – | räjähdyksin |
komitatiivi | – | räjähdyksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | räjähdykse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
räjähdys- |
Käännökset[muokkaa]
1. pienessä tilassa tapahtuva nopea palaminen, josta vapautuu energiaa ja paineen nousu, joka aiheuttaa mahdollisesti paineaallon ja tuhoa
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- adjektiivit: räjähdysmäinen
Yhdyssanat[muokkaa]
alkuräjähdys, pommiräjähdys, räjähdysaine, räjähdysaltis, räjähdyselohopea, räjähdysherkkä, räjähdyskaasu, räjähdysnopeus, räjähdyspanos, räjähdyspiste, räjähdysvaara, räjähdysvoima, väestöräjähdys
Aiheesta muualla[muokkaa]
- räjähdys Kielitoimiston sanakirjassa