rääyntä

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

rääyntä (9-J)

  1. rääkyminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈræːynt̪æ/
  • tavutus: rää‧yn‧tä

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rääyntä rääynnät
genetiivi rääynnän rääyntöjen
(rääyntäin)
partitiivi rääyntää rääyntöjä
akkusatiivi rääyntä;
rääynnän
rääynnät
sisäpaikallissijat
inessiivi rääynnässä rääynnöissä
elatiivi rääynnästä rääynnöistä
illatiivi rääyntään rääyntöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi rääynnällä rääynnöillä
ablatiivi rääynnältä rääynnöiltä
allatiivi rääynnälle rääynnöille
muut sijamuodot
essiivi rääyntänä rääyntöinä
translatiivi rääynnäksi rääynnöiksi
abessiivi rääynnättä rääynnöittä
instruktiivi rääynnöin
komitatiivi rääyntöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo rääynnä-
vahva vartalo rääyntä-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]