rääkkääjä

Suomi

Substantiivi

rääkkääjä (10)

henkilö, joka rääkkää

Ääntäminen

IPA: /ˈræːkːæːjæ/
tavutus: rääk‧kää‧jä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	rääkkääjä	rääkkääjät
genetiivi	rääkkääjän	rääkkääjien (rääkkääjäin)
partitiivi	rääkkääjää	rääkkääjiä
akkusatiivi	rääkkääjä; rääkkääjän	rääkkääjät
sisäpaikallissijat
inessiivi	rääkkääjässä	rääkkääjissä
elatiivi	rääkkääjästä	rääkkääjistä
illatiivi	rääkkääjään	rääkkääjiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	rääkkääjällä	rääkkääjillä
ablatiivi	rääkkääjältä	rääkkääjiltä
allatiivi	rääkkääjälle	rääkkääjille
muut sijamuodot
essiivi	rääkkääjänä	rääkkääjinä
translatiivi	rääkkääjäksi	rääkkääjiksi
abessiivi	rääkkääjättä	rääkkääjittä
instruktiivi	–	rääkkääjin
komitatiivi	–	rääkkääjine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	rääkkääjä-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi rääkätä ((vahva) vokaalivartalo rääkkää- ) + johdin -jä

Käännökset

1. henkilö, joka rääkkää

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

rääkkääjä Kielitoimiston sanakirjassa