rääkkääjä

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

rääkkääjä (10)

  1. henkilö, joka rääkkää

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈræːkːæːjæ/
  • tavutus: rääk‧kää‧jä

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rääkkääjä rääkkääjät
genetiivi rääkkääjän rääkkääjien
(rääkkääjäin)
partitiivi rääkkääjää rääkkääjiä
akkusatiivi rääkkääjä;
rääkkääjän
rääkkääjät
sisäpaikallissijat
inessiivi rääkkääjässä rääkkääjissä
elatiivi rääkkääjästä rääkkääjistä
illatiivi rääkkääjään rääkkääjiin
ulkopaikallissijat
adessiivi rääkkääjällä rääkkääjillä
ablatiivi rääkkääjältä rääkkääjiltä
allatiivi rääkkääjälle rääkkääjille
muut sijamuodot
essiivi rääkkääjänä rääkkääjinä
translatiivi rääkkääjäksi rääkkääjiksi
abessiivi rääkkääjättä rääkkääjittä
instruktiivi rääkkääjin
komitatiivi rääkkääjine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo rääkkääjä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]