rääkkääjä
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
rääkkääjä (10)
- henkilö, joka rääkkää
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈræːkːæːjæ/
- tavutus: rääk‧kää‧jä
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | rääkkääjä | rääkkääjät |
genetiivi | rääkkääjän | rääkkääjien (rääkkääjäin) |
partitiivi | rääkkääjää | rääkkääjiä |
akkusatiivi | rääkkääjä; rääkkääjän |
rääkkääjät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | rääkkääjässä | rääkkääjissä |
elatiivi | rääkkääjästä | rääkkääjistä |
illatiivi | rääkkääjään | rääkkääjiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | rääkkääjällä | rääkkääjillä |
ablatiivi | rääkkääjältä | rääkkääjiltä |
allatiivi | rääkkääjälle | rääkkääjille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | rääkkääjänä | rääkkääjinä |
translatiivi | rääkkääjäksi | rääkkääjiksi |
abessiivi | rääkkääjättä | rääkkääjittä |
instruktiivi | – | rääkkääjin |
komitatiivi | – | rääkkääjine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | rääkkääjä- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset[muokkaa]
1. henkilö, joka rääkkää
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- rääkkääjä Kielitoimiston sanakirjassa