Siirry sisältöön

pätkä

Wikisanakirjasta
Katso myös: patka

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

pätkä (10)[1]

  1. lyhyt osa jostakin
    Pätkä lankaa.
  2. (arkikieltä) elokuvasta tai muusta vastaavasta
    Oli ihan hyvä pätkä.
  3. (arkikieltä) ei pätkääkään vähääkään
    Se asia ei kiinnosta minua pätkääkään.
    Tämä ei kuulu hänelle pätkääkään.

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈpæt̪kæ/
  • tavutus: pät‧kä

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pätkä pätkät
genetiivi pätkän pätkien
(pätkäin)
partitiivi pätkää pätkiä
akkusatiivi pätkä;
pätkän
pätkät
sisäpaikallissijat
inessiivi pätkässä pätkissä
elatiivi pätkästä pätkistä
illatiivi pätkään pätkiin
ulkopaikallissijat
adessiivi pätkällä pätkillä
ablatiivi pätkältä pätkiltä
allatiivi pätkälle pätkille
muut sijamuodot
essiivi pätkänä pätkinä
translatiivi pätkäksi pätkiksi
abessiivi pätkättä pätkittä
instruktiivi pätkin
komitatiivi pätkine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo pätkä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]

faktiivinen johdos nominista pätkä (johdin -i-) [2]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

kynttilänpätkä, kynänpätkä, köydenpätkä, langanpätkä, lankunpätkä, laudanpätkä, laulunpätkä, pätkätyö, rivarinpätkä, rivitalonpätkä, runonpätkä, savukkeenpätkä, suolenpätkä, tasauspätkä

Aiheesta muualla

[muokkaa]

Viitteet

[muokkaa]
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10
  2. Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 363 Kaksitavuisten i-verbien rakenne ja merkitys