pyyhintä

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

pyyhintä (9-J)

  1. pyyhkiminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpyːhint̪æ/
  • tavutus: pyy‧hin‧tä

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pyyhintä pyyhinnät
genetiivi pyyhinnän pyyhintöjen
(pyyhintäin)
partitiivi pyyhintää pyyhintöjä
akkusatiivi pyyhintä;
pyyhinnän
pyyhinnät
sisäpaikallissijat
inessiivi pyyhinnässä pyyhinnöissä
elatiivi pyyhinnästä pyyhinnöistä
illatiivi pyyhintään pyyhintöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pyyhinnällä pyyhinnöillä
ablatiivi pyyhinnältä pyyhinnöiltä
allatiivi pyyhinnälle pyyhinnöille
muut sijamuodot
essiivi pyyhintänä pyyhintöinä
translatiivi pyyhinnäksi pyyhinnöiksi
abessiivi pyyhinnättä pyyhinnöittä
instruktiivi pyyhinnöin
komitatiivi pyyhintöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo pyyhinnä-
vahva vartalo pyyhintä-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

pyyhintä

  1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta pyyhin