pyryttäminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
pyryttäminen (38)
- teonnimi verbistä pyryttää
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pyryttäminen | pyryttämiset |
| genetiivi | pyryttämisen | pyryttämisten pyryttämisien |
| partitiivi | pyryttämistä | pyryttämisiä |
| akkusatiivi | pyryttäminen; pyryttämisen |
pyryttämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pyryttämisessä | pyryttämisissä |
| elatiivi | pyryttämisestä | pyryttämisistä |
| illatiivi | pyryttämiseen | pyryttämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pyryttämisellä | pyryttämisillä |
| ablatiivi | pyryttämiseltä | pyryttämisiltä |
| allatiivi | pyryttämiselle | pyryttämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pyryttämisenä (pyryttämisnä) |
pyryttämisinä |
| translatiivi | pyryttämiseksi | pyryttämisiksi |
| abessiivi | pyryttämisettä | pyryttämisittä |
| instruktiivi | – | pyryttämisin |
| komitatiivi | – | pyryttämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | pyryttämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
pyryttämis- | |