pyrkivä
Suomi
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]pyrkivä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä pyrkiä
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pyrkivä | pyrkivät |
| genetiivi | pyrkivän | pyrkivien (pyrkiväin) |
| partitiivi | pyrkivää | pyrkiviä |
| akkusatiivi | pyrkivä; pyrkivän |
pyrkivät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pyrkivässä | pyrkivissä |
| elatiivi | pyrkivästä | pyrkivistä |
| illatiivi | pyrkivään | pyrkiviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pyrkivällä | pyrkivillä |
| ablatiivi | pyrkivältä | pyrkiviltä |
| allatiivi | pyrkivälle | pyrkiville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pyrkivänä | pyrkivinä |
| translatiivi | pyrkiväksi | pyrkiviksi |
| abessiivi | pyrkivättä | pyrkivittä |
| instruktiivi | – | pyrkivin |
| komitatiivi | – | pyrkivine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | pyrkivä- | |
| vahva vartalo | pyrkivä- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |