pyrkijä
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]pyrkijä (12)
- henkilö, joka pyrkii jonnekin
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈpyrkijæ/
- tavutus: pyr‧ki‧jä
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pyrkijä | pyrkijät |
| genetiivi | pyrkijän | pyrkijöiden pyrkijöitten (pyrkijäin) |
| partitiivi | pyrkijää | pyrkijöitä |
| akkusatiivi | pyrkijä; pyrkijän |
pyrkijät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pyrkijässä | pyrkijöissä |
| elatiivi | pyrkijästä | pyrkijöistä |
| illatiivi | pyrkijään | pyrkijöihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pyrkijällä | pyrkijöillä |
| ablatiivi | pyrkijältä | pyrkijöiltä |
| allatiivi | pyrkijälle | pyrkijöille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pyrkijänä | pyrkijöinä |
| translatiivi | pyrkijäksi | pyrkijöiksi |
| abessiivi | pyrkijättä | pyrkijöittä |
| instruktiivi | – | pyrkijöin |
| komitatiivi | – | pyrkijöine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | pyrkijä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- pyrkijä Kielitoimiston sanakirjassa