puudute
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- aine, jota käytetään puudutuksessa
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈpuːdut̪eˣ/
- tavutus: puu‧du‧te
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | puudute | puudutteet |
| genetiivi | puudutteen | puudutteiden puudutteitten |
| partitiivi | puudutetta | puudutteita |
| akkusatiivi | puudute; puudutteen |
puudutteet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | puudutteessa | puudutteissa |
| elatiivi | puudutteesta | puudutteista |
| illatiivi | puudutteeseen | puudutteisiin puudutteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | puudutteella | puudutteilla |
| ablatiivi | puudutteelta | puudutteilta |
| allatiivi | puudutteelle | puudutteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | puudutteena | puudutteina |
| translatiivi | puudutteeksi | puudutteiksi |
| abessiivi | puudutteetta | puudutteitta |
| instruktiivi | – | puuduttein |
| komitatiivi | – | puudutteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | puuduttee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
puudutet- | |
Etymologia
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- puudute Kielitoimiston sanakirjassa
Viro
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]puudute
- indikatiivin preesensin monikon 2. persoonan muoto verbistä puuduma