putka

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

putka (10)[1]

  1. lyhytaikaista henkilön talteenottoa varten tarkoitettu, usein poliisiasemalla sijaitseva säilö
  2. (puhekieltä) kioski; myyntikoju
    Meni putkalle särpimään pilsneriä.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈput̪kɑ/
  • tavutus: put‧ka

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi putka putkat
genetiivi putkan putkien
(putkain)
partitiivi putkaa putkia
akkusatiivi putka;
putkan 		putkat
sisäpaikallissijat
inessiivi putkassa putkissa
elatiivi putkasta putkista
illatiivi putkaan putkiin
ulkopaikallissijat
adessiivi putkalla putkilla
ablatiivi putkalta putkilta
allatiivi putkalle putkille
muut sijamuodot
essiivi putkana putkina
translatiivi putkaksi putkiksi
abessiivi putkatta putkitta
instruktiivi – putkin
komitatiivi – putkine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo putka-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo 		-

Etymologia[muokkaa]

Käännökset[muokkaa]

1. lyhytaikaista henkilön talteenottoa varten tarkoitettu, usein poliisiasemalla sijaitseva pienimuotoinen tyrmä, vankila

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

kusiputka, putkakuolema, putkarangaistus ruokaputka, työkaluputka

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • putka Kielitoimiston sanakirjassa

Viro[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

putka (gen. putka, part. putkat)

  1. koju, koppero, koppi
  2. myyntikoju
  3. putka

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10
Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=putka&oldid=4186050”