pursuava
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
pursuava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä pursuta
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pursuava | pursuavat |
| genetiivi | pursuavan | pursuavien (pursuavain) |
| partitiivi | pursuavaa | pursuavia |
| akkusatiivi | pursuava; pursuavan | pursuavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pursuavassa | pursuavissa |
| elatiivi | pursuavasta | pursuavista |
| illatiivi | pursuavaan | pursuaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pursuavalla | pursuavilla |
| ablatiivi | pursuavalta | pursuavilta |
| allatiivi | pursuavalle | pursuaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pursuavana | pursuavina |
| translatiivi | pursuavaksi | pursuaviksi |
| abessiivi | pursuavatta | pursuavitta |
| instruktiivi | – | pursuavin |
| komitatiivi | – | pursuavine |