pursuaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
pursuaminen (38)
- teonnimi verbistä pursuta
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pursuaminen | pursuamiset |
| genetiivi | pursuamisen | pursuamisten pursuamisien |
| partitiivi | pursuamista | pursuamisia |
| akkusatiivi | pursuaminen; pursuamisen |
pursuamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pursuamisessa | pursuamisissa |
| elatiivi | pursuamisesta | pursuamisista |
| illatiivi | pursuamiseen | pursuamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pursuamisella | pursuamisilla |
| ablatiivi | pursuamiselta | pursuamisilta |
| allatiivi | pursuamiselle | pursuamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pursuamisena (pursuamisna) |
pursuamisina |
| translatiivi | pursuamiseksi | pursuamisiksi |
| abessiivi | pursuamisetta | pursuamisitta |
| instruktiivi | – | pursuamisin |
| komitatiivi | – | pursuamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | pursuamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
pursuamis- | |