purkka

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

purkka (10-A)[1]

  1. (puhekieltä) purukumi
  2. (nettislangia) graafisessa suunnittelussa tai ohjelmoinnissa käytetty nimitys yleensä helposti toteutettavasta väliaikaiskorjauksesta (vaihtoehtoisia kirjoitusasuja: purkkaviritelmä, purkkaviritys, purkkakorjaus...)

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpurkːɑ/
  • tavutus: purk‧ka

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi purkka purkat
genetiivi purkan purkkien
(purkkain)
partitiivi purkkaa purkkia
akkusatiivi purkka;
purkan
purkat
sisäpaikallissijat
inessiivi purkassa purkissa
elatiivi purkasta purkista
illatiivi purkkaan purkkiin
ulkopaikallissijat
adessiivi purkalla purkilla
ablatiivi purkalta purkilta
allatiivi purkalle purkille
muut sijamuodot
essiivi purkkana purkkina
translatiivi purkaksi purkiksi
abessiivi purkatta purkitta
instruktiivi purkin
komitatiivi purkkine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo purka-
vahva vartalo purkka-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

[1] purukumi: lyhentynyt varhaisemmasta muodosta purkkari[2]

[2] paikka: Vrt. paikata purukumilla.

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • purkka Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10-A
  2. Heikki Paunonen: Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii. Stadin slangin suursanakirja, s. 26. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-23239-4.