puoskaroija

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

puoskaroija (12)

  1. henkilö, joka puoskaroi

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpuo̯skɑˌroi̯jɑ/
  • tavutus: puos‧ka‧roi‧ja

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi puoskaroija puoskaroijat
genetiivi puoskaroijan puoskaroijoiden
puoskaroijoitten
(puoskaroijain)
partitiivi puoskaroijaa puoskaroijoita
akkusatiivi puoskaroija;
puoskaroijan
puoskaroijat
sisäpaikallissijat
inessiivi puoskaroijassa puoskaroijoissa
elatiivi puoskaroijasta puoskaroijoista
illatiivi puoskaroijaan puoskaroijoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi puoskaroijalla puoskaroijoilla
ablatiivi puoskaroijalta puoskaroijoilta
allatiivi puoskaroijalle puoskaroijoille
muut sijamuodot
essiivi puoskaroijana puoskaroijoina
translatiivi puoskaroijaksi puoskaroijoiksi
abessiivi puoskaroijatta puoskaroijoitta
instruktiivi puoskaroijoin
komitatiivi puoskaroijoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo puoskaroija-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]