puolalaisuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

puolalaisuus (40)

  1. se, että on puolalainen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpuo̯lɑˌlɑi̯suːs/
  • tavutus: puo‧la‧lai‧suus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi puolalaisuus puolalaisuudet
genetiivi puolalaisuuden puolalaisuuksien
partitiivi puolalaisuutta puolalaisuuksia
akkusatiivi puolalaisuus;
puolalaisuuden
puolalaisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi puolalaisuudessa puolalaisuuksissa
elatiivi puolalaisuudesta puolalaisuuksista
illatiivi puolalaisuuteen puolalaisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi puolalaisuudella puolalaisuuksilla
ablatiivi puolalaisuudelta puolalaisuuksilta
allatiivi puolalaisuudelle puolalaisuuksille
muut sijamuodot
essiivi puolalaisuutena puolalaisuuksina
translatiivi puolalaisuudeksi puolalaisuuksiksi
abessiivi puolalaisuudetta puolalaisuuksitta
instruktiivi puolalaisuuksin
komitatiivi puolalaisuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo puolalaisuude-
vahva vartalo puolalaisuute-
konsonantti-
vartalo
puolalaisuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan puolalainen vartalosta puolalais- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]