punkka

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

punkka (10-A)

  1. (arkikieltä) peti, sänky, vuode (erityisesti aluksessa tai armeijassa)
  2. (murteellinen) pesuamme, soikko
    pestä lapsi punkassa

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpuŋkːɑ/
  • tavutus: punk‧ka

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi punkka punkat
genetiivi punkan punkkien
(punkkain)
partitiivi punkkaa punkkia
akkusatiivi punkka;
punkan
punkat
sisäpaikallissijat
inessiivi punkassa punkissa
elatiivi punkasta punkista
illatiivi punkkaan punkkiin
ulkopaikallissijat
adessiivi punkalla punkilla
ablatiivi punkalta punkilta
allatiivi punkalle punkille
muut sijamuodot
essiivi punkkana punkkina
translatiivi punkaksi punkiksi
abessiivi punkatta punkitta
instruktiivi punkin
komitatiivi punkkine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo punka-
vahva vartalo punkka-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

pesuamme vanna punkata

Yhdyssanat[muokkaa]

alapunkka, yläpunkka

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • punkka Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja L–P. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1995. ISBN 951 717-711-9, ISSN 0355-1768.
  2. Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja L–P. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1995. ISBN 951 717-711-9, ISSN 0355-1768.