pulma

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

pulma (10)[1]

  1. ongelma, hankala tai vaikea asia

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpulmɑ/
  • tavutus: pul‧ma

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pulma pulmat
genetiivi pulman pulmien
(pulmain)
partitiivi pulmaa pulmia
akkusatiivi pulma;
pulman
pulmat
sisäpaikallissijat
inessiivi pulmassa pulmissa
elatiivi pulmasta pulmista
illatiivi pulmaan pulmiin
ulkopaikallissijat
adessiivi pulmalla pulmilla
ablatiivi pulmalta pulmilta
allatiivi pulmalle pulmille
muut sijamuodot
essiivi pulmana pulmina
translatiivi pulmaksi pulmiksi
abessiivi pulmatta pulmitta
instruktiivi pulmin
komitatiivi pulmine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo pulma-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

pulmakysymys, pulmalelu, pulmatilanne

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • pulma Kielitoimiston sanakirjassa

Viro[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

pulma

  1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta pulm

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • pulma Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10