puhkonta

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

puhkonta (9-J)

  1. puhkominen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpuhkont̪ɑ/
  • tavutus: puh‧kon‧ta

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi puhkonta puhkonnat
genetiivi puhkonnan puhkontojen
(puhkontain)
partitiivi puhkontaa puhkontoja
akkusatiivi puhkonta;
puhkonnan
puhkonnat
sisäpaikallissijat
inessiivi puhkonnassa puhkonnoissa
elatiivi puhkonnasta puhkonnoista
illatiivi puhkontaan puhkontoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi puhkonnalla puhkonnoilla
ablatiivi puhkonnalta puhkonnoilta
allatiivi puhkonnalle puhkonnoille
muut sijamuodot
essiivi puhkontana puhkontoina
translatiivi puhkonnaksi puhkonnoiksi
abessiivi puhkonnatta puhkonnoitta
instruktiivi puhkonnoin
komitatiivi puhkontoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo puhkonna-
vahva vartalo puhkonta-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]