puheleva
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
puheleva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä puhella
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | puheleva | puhelevat |
| genetiivi | puhelevan | puhelevien (puhelevain) |
| partitiivi | puhelevaa | puhelevia |
| akkusatiivi | puheleva; puhelevan |
puhelevat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | puhelevassa | puhelevissa |
| elatiivi | puhelevasta | puhelevista |
| illatiivi | puhelevaan | puheleviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | puhelevalla | puhelevilla |
| ablatiivi | puhelevalta | puhelevilta |
| allatiivi | puhelevalle | puheleville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | puhelevana | puhelevina |
| translatiivi | puhelevaksi | puheleviksi |
| abessiivi | puhelevatta | puhelevitta |
| instruktiivi | – | puhelevin |
| komitatiivi | – | puhelevine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
| heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
| vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
| konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} | |