publikaani
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]publikaani (5)
- (historia, raamatullinen) veronkerääjä muinaisessa Roomassa
- Roomalaiset keräsivät miehittämiltään alueilta raskaita veroja rahoittaakseen oman hallintonsa ja roomalaisille säännöllisesti järjestettävät sirkushuvit. Käytännössä roomalaiset myivät valloittamillaan alueilla veronkanto-oikeuden yksityishenkilöille. Nämä veronkerääjät eli publikaanit olivat vastuussa siitä , että roomalaiset saivat vaatimansa verot; mahdollisen ylijäämän he saivat pitää itse. Publikaanit olivat erityisen vihan ja halveksunnan kohteita, sillä heitä pidettiin vieraan vallan kätyreinä.[1]
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈpubliˌkɑːni/
- tavutus: pub‧li‧kaa‧ni
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | publikaani | publikaanit |
| genetiivi | publikaanin | publikaanien (publikaanein) |
| partitiivi | publikaania | publikaaneja |
| akkusatiivi | publikaani; publikaanin |
publikaanit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | publikaanissa | publikaaneissa |
| elatiivi | publikaanista | publikaaneista |
| illatiivi | publikaaniin | publikaaneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | publikaanilla | publikaaneilla |
| ablatiivi | publikaanilta | publikaaneilta |
| allatiivi | publikaanille | publikaaneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | publikaanina | publikaaneina |
| translatiivi | publikaaniksi | publikaaneiksi |
| abessiivi | publikaanitta | publikaaneitta |
| instruktiivi | – | publikaanein |
| komitatiivi | – | publikaaneine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | publikaani- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]- raamatullinen internationalismi, perimmiltään latinan pūblicānus
Käännökset
[muokkaa]1. veronkerääjää muinaisessa Roomassa
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- publikaani Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 4914 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Lukion uskonnon käsikirja. Dunderberg, Ismo & al. Otava. Keuruu. 1998: s. 121