Siirry sisältöön

provosointi

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

provosointi (5-J)[1]

  1. yllyttäminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈproʋoˌsoi̯nt̪i/
  • tavutus: pro‧vo‧soin‧ti

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi provosointi provosoinnit
genetiivi provosoinnin provosointien
(provosointein)
partitiivi provosointia provosointeja
akkusatiivi provosointi;
provosoinnin
provosoinnit
sisäpaikallissijat
inessiivi provosoinnissa provosoinneissa
elatiivi provosoinnista provosoinneista
illatiivi provosointiin provosointeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi provosoinnilla provosoinneilla
ablatiivi provosoinnilta provosoinneilta
allatiivi provosoinnille provosoinneille
muut sijamuodot
essiivi provosointina provosointeina
translatiivi provosoinniksi provosoinneiksi
abessiivi provosoinnitta provosoinneitta
instruktiivi provosoinnein
komitatiivi provosointeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo provosoinni-
vahva vartalo provosointi-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-J