promiskuiteetti

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

promiskuiteetti (5-C)[1]

  1. yhteisön tila, jossa seksuaaliset suhteet ovat tilapäisiä

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpromisˌkui̯t̪eːt̪ːi/
  • tavutus: pro‧mis‧kui‧teet‧ti

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi promiskuiteetti promiskuiteetit
genetiivi promiskuiteetin promiskuiteettien
(promiskuiteettein)
partitiivi promiskuiteettia promiskuiteetteja
akkusatiivi promiskuiteetti;
promiskuiteetin
promiskuiteetit
sisäpaikallissijat
inessiivi promiskuiteetissa promiskuiteeteissa
elatiivi promiskuiteetista promiskuiteeteista
illatiivi promiskuiteettiin promiskuiteetteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi promiskuiteetilla promiskuiteeteilla
ablatiivi promiskuiteetilta promiskuiteeteilta
allatiivi promiskuiteetille promiskuiteeteille
muut sijamuodot
essiivi promiskuiteettina promiskuiteetteina
translatiivi promiskuiteetiksi promiskuiteeteiksi
abessiivi promiskuiteetitta promiskuiteeteitta
instruktiivi promiskuiteetein
komitatiivi promiskuiteetteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo promiskuiteeti-
vahva vartalo promiskuiteetti-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-C