priki
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]priki (5)
- pieni kaksimastoinen purjealus, jossa molemmissa mastoissa on raakapurjeet sekä haruspurjeet, ja vähintään takimmaisessa mastossa kahvelipurje
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈpriki/
- tavutus: pri‧ki
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | priki | prikit |
| genetiivi | prikin | prikien (prikein) |
| partitiivi | prikiä | prikejä |
| akkusatiivi | priki; prikin |
prikit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | prikissä | prikeissä |
| elatiivi | prikistä | prikeistä |
| illatiivi | prikiin | prikeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | prikillä | prikeillä |
| ablatiivi | prikiltä | prikeiltä |
| allatiivi | prikille | prikeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | prikinä | prikeinä |
| translatiivi | prikiksi | prikeiksi |
| abessiivi | prikittä | prikeittä |
| instruktiivi | – | prikein |
| komitatiivi | – | prikeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | priki- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- priki Kielitoimiston sanakirjassa