priimi

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

priimi (5)

  1. (musiikki) kahden samankorkuisen sävelen välinen intervalli

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpriːmi/

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi priimi priimit
genetiivi priimin priimien
partitiivi priimiä priimejä
akkusatiivi priimi; priimin priimit
sisäpaikallissijat
inessiivi priimissä priimeissä
elatiivi priimistä priimeistä
illatiivi priimiin priimeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi priimillä priimeillä
ablatiivi priimiltä priimeiltä
allatiivi priimille priimeille
muut sijamuodot
essiivi priiminä priimeinä
translatiivi priimiksi priimeiksi
abessiivi priimittä priimeittä
instruktiivi priimein
komitatiivi priimeine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • priimi Kielitoimiston sanakirjassa