pounu
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
pounu (1)
- havumetsävyöhykkeen pohjoisosien soilla tavattava verkkomaisesti haarainen turvevalli
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pounu | pounut |
| genetiivi | pounun | pounujen |
| partitiivi | pounua | pounuja |
| akkusatiivi | pounu; pounun |
pounut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pounussa | pounuissa |
| elatiivi | pounusta | pounuista |
| illatiivi | pounuun | pounuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pounulla | pounuilla |
| ablatiivi | pounulta | pounuilta |
| allatiivi | pounulle | pounuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | poununa | pounuina |
| translatiivi | pounuksi | pounuiksi |
| abessiivi | pounutta | pounuitta |
| instruktiivi | – | pounuin |
| komitatiivi | – | pounuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | pounu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
saamelainen laina[1]
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 380. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.