Siirry sisältöön

positiivi

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

positiivi (5)[1]

  1. (kielitiede) perusaste, adjektiivin komparaation perusmuoto eli vertailuasteiden perusaste
    Komparatiivin "parempi" positiivi on "hyvä" ja superlatiivi "paras".
  2. (valokuvaus) positiivikuva, varsinainen valokuva, jonka kuvapisteiden valoisuusarvot sellaisinaan vastaavat kuvan kohteiden valoisuusarvoja
  3. (musiikki) pienet urut
    Nauvon positiivi on Suomen vanhin urkusoitin.

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈposiˌt̪iːʋi/
  • tavutus: po‧si‧tii‧vi

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi positiivi positiivit
genetiivi positiivin positiivien
(positiivein)
partitiivi positiivia positiiveja
akkusatiivi positiivi;
positiivin
positiivit
sisäpaikallissijat
inessiivi positiivissa positiiveissa
elatiivi positiivista positiiveista
illatiivi positiiviin positiiveihin
ulkopaikallissijat
adessiivi positiivilla positiiveilla
ablatiivi positiivilta positiiveilta
allatiivi positiiville positiiveille
muut sijamuodot
essiivi positiivina positiiveina
translatiivi positiiviksi positiiveiksi
abessiivi positiivitta positiiveitta
instruktiivi positiivein
komitatiivi positiiveine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo positiivi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

diapositiivi, positiivikuva

Aiheesta muualla

[muokkaa]

Viitteet

[muokkaa]
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5