ponnistaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
ponnistaminen (38)
- teonnimi verbistä ponnistaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ponnistaminen | ponnistamiset |
| genetiivi | ponnistamisen | ponnistamisten ponnistamisien |
| partitiivi | ponnistamista | ponnistamisia |
| akkusatiivi | ponnistaminen; ponnistamisen |
ponnistamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ponnistamisessa | ponnistamisissa |
| elatiivi | ponnistamisesta | ponnistamisista |
| illatiivi | ponnistamiseen | ponnistamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ponnistamisella | ponnistamisilla |
| ablatiivi | ponnistamiselta | ponnistamisilta |
| allatiivi | ponnistamiselle | ponnistamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ponnistamisena (ponnistamisna) |
ponnistamisina |
| translatiivi | ponnistamiseksi | ponnistamisiksi |
| abessiivi | ponnistamisetta | ponnistamisitta |
| instruktiivi | – | ponnistamisin |
| komitatiivi | – | ponnistamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ponnistamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
ponnistamis- | |