polyglotti
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- monikielinen kirja (sama teksti useilla kielillä rinnakkain)
- monia kieliä osaava ihminen
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | polyglotti | polyglotit |
genetiivi | polyglotin | polyglottien (polyglottein) |
partitiivi | polyglottia | polyglotteja |
akkusatiivi | polyglotti; polyglotin |
polyglotit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | polyglotissa | polygloteissa |
elatiivi | polyglotista | polygloteista |
illatiivi | polyglottiin | polyglotteihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | polyglotilla | polygloteilla |
ablatiivi | polyglotilta | polygloteilta |
allatiivi | polyglotille | polygloteille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | polyglottina | polyglotteina |
translatiivi | polyglotiksi | polygloteiksi |
abessiivi | polyglotitta | polygloteitta |
instruktiivi | – | polyglotein |
komitatiivi | – | polyglotteine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | polygloti- | |
vahva vartalo | polyglotti- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- polyglotti Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-C