politrukki
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- komppanian poliittinen valvoja Puna-armeijassa vuoteen 1942
- (halventava) politiikassa toimijasta
- pelätty Vihreiden politrukki
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈpolit̪ˌrukːi/
- tavutus: po‧lit‧ruk‧ki
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | politrukki | politrukit |
| genetiivi | politrukin | politrukkien (politrukkein) |
| partitiivi | politrukkia | politrukkeja |
| akkusatiivi | politrukki; politrukin |
politrukit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | politrukissa | politrukeissa |
| elatiivi | politrukista | politrukeista |
| illatiivi | politrukkiin | politrukkeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | politrukilla | politrukeilla |
| ablatiivi | politrukilta | politrukeilta |
| allatiivi | politrukille | politrukeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | politrukkina | politrukkeina |
| translatiivi | politrukiksi | politrukeiksi |
| abessiivi | politrukitta | politrukeitta |
| instruktiivi | – | politrukein |
| komitatiivi | – | politrukkeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | politruki- | |
| vahva vartalo | politrukki- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
- venäjän политрук, lyhenne sanoista политический руководитель, ”poliittinen ohjaaja”
Aiheesta muualla[muokkaa]
- politrukki Kielitoimiston sanakirjassa