polinja
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
polinja (12)
- (hydrologia) merijäässä oleva laaja aukko, avovesi
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | polinja | polinjat |
| genetiivi | polinjan | polinjoiden polinjoitten (polinjain) |
| partitiivi | polinjaa | polinjoita |
| akkusatiivi | polinja; polinjan |
polinjat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | polinjassa | polinjoissa |
| elatiivi | polinjasta | polinjoista |
| illatiivi | polinjaan | polinjoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | polinjalla | polinjoilla |
| ablatiivi | polinjalta | polinjoilta |
| allatiivi | polinjalle | polinjoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | polinjana | polinjoina |
| translatiivi | polinjaksi | polinjoiksi |
| abessiivi | polinjatta | polinjoitta |
| instruktiivi | – | polinjoin |
| komitatiivi | – | polinjoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | polinja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
- venäjän полынья