poimija
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]poimija (12)
- henkilö, joka poimii jotakin
- mikä tahansa poimijoiden sukuun (Meiglyptes) kuuluva lintulaji tai sellaisen yksilö
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈpoi̯mijɑ/
- tavutus: poi‧mi‧ja
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | poimija | poimijat |
| genetiivi | poimijan | poimijoiden poimijoitten (poimijain) |
| partitiivi | poimijaa | poimijoita |
| akkusatiivi | poimija; poimijan |
poimijat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | poimijassa | poimijoissa |
| elatiivi | poimijasta | poimijoista |
| illatiivi | poimijaan | poimijoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | poimijalla | poimijoilla |
| ablatiivi | poimijalta | poimijoilta |
| allatiivi | poimijalle | poimijoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | poimijana | poimijoina |
| translatiivi | poimijaksi | poimijoiksi |
| abessiivi | poimijatta | poimijoitta |
| instruktiivi | – | poimijoin |
| komitatiivi | – | poimijoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | poimija- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]2. Meiglyptes-suvun tikka
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]herttatöyhtöpoimija, nokipääpoimija, raitapoimija, suomutöyhtöpoimija, valkosiipipoimija
Aiheesta muualla
[muokkaa]- poimija Kielitoimiston sanakirjassa