poikamaisuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

poikamaisuus (40)

  1. se, että on poikamainen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpoi̯kɑˌmɑi̯suːs/
  • tavutus: poi‧ka‧mai‧suus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi poikamaisuus poikamaisuudet
genetiivi poikamaisuuden poikamaisuuksien
partitiivi poikamaisuutta poikamaisuuksia
akkusatiivi poikamaisuus;
poikamaisuuden
poikamaisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi poikamaisuudessa poikamaisuuksissa
elatiivi poikamaisuudesta poikamaisuuksista
illatiivi poikamaisuuteen poikamaisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi poikamaisuudella poikamaisuuksilla
ablatiivi poikamaisuudelta poikamaisuuksilta
allatiivi poikamaisuudelle poikamaisuuksille
muut sijamuodot
essiivi poikamaisuutena poikamaisuuksina
translatiivi poikamaisuudeksi poikamaisuuksiksi
abessiivi poikamaisuudetta poikamaisuuksitta
instruktiivi poikamaisuuksin
komitatiivi poikamaisuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo poikamaisuude-
vahva vartalo poikamaisuute-
konsonantti-
vartalo
poikamaisuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan poikamainen vartalosta poikamais- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]