poiju
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
poiju (1)
- (merenkulku) kelluva, yleensä vettä imemättön, usein metallinen tai kestomuovinen, muodoltaan vaihteleva ankkuroitu kappale
- Merkitsimme kalapyydyksen lipulliselle poijulla.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈpoi̯ju/, [ˈpoijːu]
- tavutus: poi‧ju
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | poiju | poijut |
genetiivi | poijun | poijujen |
partitiivi | poijua | poijuja |
akkusatiivi | poiju; poijun |
poijut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | poijussa | poijuissa |
elatiivi | poijusta | poijuista |
illatiivi | poijuun | poijuihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | poijulla | poijuilla |
ablatiivi | poijulta | poijuilta |
allatiivi | poijulle | poijuille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | poijuna | poijuina |
translatiivi | poijuksi | poijuiksi |
abessiivi | poijutta | poijuitta |
instruktiivi | – | poijuin |
komitatiivi | – | poijuine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | poiju- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia[muokkaa]
< ruotsi < ranska[1]
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- verbit: poijuttaa
Yhdyssanat[muokkaa]
ankkuripoiju, eteläpoiju, itäpoiju, kellopoiju, kiinnityspoiju, länsipoiju, merkkipoiju, pohjoispoiju, säädatapoiju, valopoiju
Aiheesta muualla[muokkaa]
- poiju Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 377. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.