poiju

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

poiju (1)

  1. (merenkulku) kelluva, yleensä vettä imemättön, usein metallinen tai kestomuovinen, muodoltaan vaihteleva ankkuroitu kappale
    Merkitsimme kalapyydyksen lipulliselle poijulla.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈpoijːu]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi poiju poijut
genetiivi poijun poijujen
partitiivi poijua poijuja
akkusatiivi poiju;
poijun
poijut
sisäpaikallissijat
inessiivi poijussa poijuissa
elatiivi poijusta poijuista
illatiivi poijuun poijuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi poijulla poijuilla
ablatiivi poijulta poijuilta
allatiivi poijulle poijuille
muut sijamuodot
essiivi poijuna poijuina
translatiivi poijuksi poijuiksi
abessiivi poijutta poijuitta
instruktiivi poijuin
komitatiivi poijuine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

< ruotsi < ranska[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

ankkuripoiju, eteläpoiju, itäpoiju, kellopoiju, kiinnityspoiju, länsipoiju, merkkipoiju, pohjoispoiju, säädatapoiju, valopoiju

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • poiju Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 377. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.