piä
 |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
piä (19)
- (murteellinen, monet savolaismurteet, karjala) pää
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | piä | piät |
| genetiivi | piän | päiden päitten |
| partitiivi | piätä | päitä |
| akkusatiivi | piä; piän |
piät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | piässä | päissä |
| elatiivi | piästä | päistä |
| illatiivi | piähän | päihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | piällä | päillä |
| ablatiivi | piältä | päiltä |
| allatiivi | piälle | päille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | piänä | päinä |
| translatiivi | piäksi | päiksi |
| abessiivi | piättä | päittä |
| instruktiivi | – | päin |
| komitatiivi | – | päine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | piä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Liittyvät sanat[muokkaa]
Livvi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
piä
- ihmisen tai eläimen pää
Lyydi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
piä