piukkuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

piukkuus (40)

  1. se, että on piukka

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpiu̯kːuːs/
  • tavutus: piuk‧kuus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi piukkuus piukkuudet
genetiivi piukkuuden piukkuuksien
partitiivi piukkuutta piukkuuksia
akkusatiivi piukkuus;
piukkuuden
piukkuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi piukkuudessa piukkuuksissa
elatiivi piukkuudesta piukkuuksista
illatiivi piukkuuteen piukkuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi piukkuudella piukkuuksilla
ablatiivi piukkuudelta piukkuuksilta
allatiivi piukkuudelle piukkuuksille
muut sijamuodot
essiivi piukkuutena piukkuuksina
translatiivi piukkuudeksi piukkuuksiksi
abessiivi piukkuudetta piukkuuksitta
instruktiivi piukkuuksin
komitatiivi piukkuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo piukkuude-
vahva vartalo piukkuute-
konsonantti-
vartalo
piukkuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan piukka vartalosta piukk- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]