piuha

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

piuha (9)[1]

  1. kapean lapion tapainen turpeennostoväline
  2. (arkikieltä) sähkö- tms. johto

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpiu̯hɑ/
  • tavutus: piu‧ha

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi piuha piuhat
genetiivi piuhan piuhojen
(piuhain)
partitiivi piuhaa piuhoja
akkusatiivi piuha;
piuhan
piuhat
sisäpaikallissijat
inessiivi piuhassa piuhoissa
elatiivi piuhasta piuhoista
illatiivi piuhaan piuhoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi piuhalla piuhoilla
ablatiivi piuhalta piuhoilta
allatiivi piuhalle piuhoille
muut sijamuodot
essiivi piuhana piuhoina
translatiivi piuhaksi piuhoiksi
abessiivi piuhatta piuhoitta
instruktiivi piuhoin
komitatiivi piuhoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo piuha-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • piuha Kielitoimiston sanakirjassa
  • Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Piuha. Kotimaisten kielten keskus

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9