piriste
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- stimulantti; päihde, joka kiihdyttää elintoimintoja ja piristää
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈpirist̪eˣ/
- tavutus: pi‧ris‧te
Taivutus
[muokkaa]Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | piriste | piristeet |
genetiivi | piristeen | piristeiden piristeitten |
partitiivi | piristettä | piristeitä |
akkusatiivi | piriste; piristeen |
piristeet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | piristeessä | piristeissä |
elatiivi | piristeestä | piristeistä |
illatiivi | piristeeseen | piristeisiin piristeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | piristeellä | piristeillä |
ablatiivi | piristeeltä | piristeiltä |
allatiivi | piristeelle | piristeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | piristeenä | piristeinä |
translatiivi | piristeeksi | piristeiksi |
abessiivi | piristeettä | piristeittä |
instruktiivi | – | piristein |
komitatiivi | – | piristeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | piristee- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
piristet- |
Käännökset
[muokkaa]1. stimulantti; päihde, joka kiihdyttää elintoimintoja ja piristää
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- piriste Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48