piriste
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- stimulantti; päihde, joka kiihdyttää elintoimintoja ja piristää
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈpirist̪eˣ/
- tavutus: pi‧ris‧te
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | piriste | piristeet |
| genetiivi | piristeen | piristeiden piristeitten |
| partitiivi | piristettä | piristeitä |
| akkusatiivi | piriste; piristeen |
piristeet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | piristeessä | piristeissä |
| elatiivi | piristeestä | piristeistä |
| illatiivi | piristeeseen | piristeisiin piristeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | piristeellä | piristeillä |
| ablatiivi | piristeeltä | piristeiltä |
| allatiivi | piristeelle | piristeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | piristeenä | piristeinä |
| translatiivi | piristeeksi | piristeiksi |
| abessiivi | piristeettä | piristeittä |
| instruktiivi | – | piristein |
| komitatiivi | – | piristeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | piristee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
piristet- | |
Käännökset[muokkaa]
1. stimulantti; päihde, joka kiihdyttää elintoimintoja ja piristää
|
Aiheesta muualla[muokkaa]
- piriste Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48