pingviini

Katso artikkeli Pingviini Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

pingviini (6)

yleisnimitys Spheniscidae-heimoon kuuluville lentokyvyttömille linnuille, joita esiintyy eteläisellä pallonpuoliskolla Etelämantereelta tropiikkiin

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	pingviini	pingviinit
genetiivi	pingviinin	pingviinien pingviineiden pingviineitten
partitiivi	pingviiniä	pingviineitä pingviinejä
akkusatiivi	pingviini; pingviinin	pingviinit
sisäpaikallissijat
inessiivi	pingviinissä	pingviineissä
elatiivi	pingviinistä	pingviineistä
illatiivi	pingviiniin	pingviineihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	pingviinillä	pingviineillä
ablatiivi	pingviiniltä	pingviineiltä
allatiivi	pingviinille	pingviineille
muut sijamuodot
essiivi	pingviininä	pingviineinä
translatiivi	pingviiniksi	pingviineiksi
abessiivi	pingviinittä	pingviineittä
instruktiivi	–	pingviinein
komitatiivi	–	pingviineine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	pingviini-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

luult. ruotsin sanasta pingvin << englannin sanasta penguin, jonka alkuperä on kiistanalainen, käytettiin 1500-luvulta tarkoittamaan ruokkia.
useimpien teosten mukaan walesin pen, "pää" + gwyn, "valkoinen" tai latinan pinguis, "lihava"

1. lentokyvytön lintu