pilkuttaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
pilkuttaminen (38)
- teonnimi verbistä pilkuttaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pilkuttaminen | pilkuttamiset |
| genetiivi | pilkuttamisen | pilkuttamisten pilkuttamisien |
| partitiivi | pilkuttamista | pilkuttamisia |
| akkusatiivi | pilkuttaminen; pilkuttamisen |
pilkuttamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pilkuttamisessa | pilkuttamisissa |
| elatiivi | pilkuttamisesta | pilkuttamisista |
| illatiivi | pilkuttamiseen | pilkuttamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pilkuttamisella | pilkuttamisilla |
| ablatiivi | pilkuttamiselta | pilkuttamisilta |
| allatiivi | pilkuttamiselle | pilkuttamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pilkuttamisena (pilkuttamisna) |
pilkuttamisina |
| translatiivi | pilkuttamiseksi | pilkuttamisiksi |
| abessiivi | pilkuttamisetta | pilkuttamisitta |
| instruktiivi | – | pilkuttamisin |
| komitatiivi | – | pilkuttamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | pilkuttamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
pilkuttamis- | |