pilkkaaja
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]pilkkaaja (10)
- henkilö, joka pilkkaa
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈpilkːɑːjɑ/
- tavutus: pilk‧kaa‧ja
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pilkkaaja | pilkkaajat |
| genetiivi | pilkkaajan | pilkkaajien (pilkkaajain) |
| partitiivi | pilkkaajaa | pilkkaajia |
| akkusatiivi | pilkkaaja; pilkkaajan |
pilkkaajat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pilkkaajassa | pilkkaajissa |
| elatiivi | pilkkaajasta | pilkkaajista |
| illatiivi | pilkkaajaan | pilkkaajiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pilkkaajalla | pilkkaajilla |
| ablatiivi | pilkkaajalta | pilkkaajilta |
| allatiivi | pilkkaajalle | pilkkaajille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pilkkaajana | pilkkaajina |
| translatiivi | pilkkaajaksi | pilkkaajiksi |
| abessiivi | pilkkaajatta | pilkkaajitta |
| instruktiivi | – | pilkkaajin |
| komitatiivi | – | pilkkaajine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | pilkkaaja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]1. henkilö, joka pilkkaa
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- pilkkaaja Kielitoimiston sanakirjassa