pilkintä
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈpilkint̪æ/
- tavutus: pil‧kin‧tä
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pilkintä | pilkinnät |
| genetiivi | pilkinnän | pilkintöjen (pilkintäin) |
| partitiivi | pilkintää | pilkintöjä |
| akkusatiivi | pilkintä; pilkinnän |
pilkinnät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pilkinnässä | pilkinnöissä |
| elatiivi | pilkinnästä | pilkinnöistä |
| illatiivi | pilkintään | pilkintöihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pilkinnällä | pilkinnöillä |
| ablatiivi | pilkinnältä | pilkinnöiltä |
| allatiivi | pilkinnälle | pilkinnöille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pilkintänä | pilkintöinä |
| translatiivi | pilkinnäksi | pilkinnöiksi |
| abessiivi | pilkinnättä | pilkinnöittä |
| instruktiivi | – | pilkinnöin |
| komitatiivi | – | pilkintöine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | pilkinnä- | |
| vahva vartalo | pilkintä- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. pilkkiminen
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- pilkintä Kielitoimiston sanakirjassa